Hyvä, paha, yksityinen raha

_{Jos haluat kuunnella blogin podi-muodossa klikkaa Spotifyihin.}

Kun puhutaan taiteen varainhankinnasta puhutaan nimenomaan yksityisen rahoituksen hankkimisesta. Yksityistä rahoitusta on niin vastikkeellinen sponsorointi kuin vastikkeeton lahjoittaminen ja testamenttaus. Miksi tämä aihe kiinnostaa juuri nyt? Kun taide- ja kulttuurialan julkista rahoitusta leikataan kohdistuvat katseet nyt vaihtoehtoisiin rahoituslähteisiin. Tässä blogitekstissä keskityn puhumaan yksityisestä rahasta, onko se hyvä juttu ja miten se eroaa julkisesta rahoituksesta, vai eroaako se paljonkaan? Blogin loppupuolella kerron lyhyesti mistä sponsoroinnissa ja lahjoittamisessa on kysymys.

Taide-alalla yksityinen raha saatetaan mieltää jotenkin likaisemmaksi ja ohjailevammaksi kuin julkinen raha. Mikä on sikäli hassua, kun julkinen rahoitus kerätään yhteisöjen ja yksityishenkilöiden veronkannolla, joka sitten kaadetaan yhteen laariin ja jaetaan siitä valtion budjetin mukaan eri käyttötarkoituksiin. Veroja maksaa siis kaikki Suomessa toimivat yritykset ja yhteisöt tuloksensa sekä kansalaiset tulojensa mukaan. Voidaankin sanoa että Kuvin myöntämät avustukset rahoitetaan verovaroin ja ne on osittain yrityksiltä tulevaa rahaa, joka on syntynyt kapitalismin rattaissa. Onko siis olemassa ns. puhdasta, ideologioista ja kapitalismista vapaata rahaa?’

Usein myös yksityisten rahastojen ja säätiöiden myöntämät avustukset ja apurahat mielletään jotenkin puhtaampina kapitalismista kuin esim sponsorointiraha. Tässäkin mennään vähän metsään. Sillä tämäkin raha on kapitalismin tuotosta. Menestyneet liikemiehet ja -naiset ja niiden omistamat yritykset on perustaneet omia taidesäätiöitä ja rahastoja, joiden on isketty sisään tietty pääoma, jota sijoitetaan ja jonka sijoitustuotoilla maksetaan esim. vuosittain taiteelle, tieteelle ja muihin yhteiskunnallisiin hankkeisiin rahoitusta. Tämä on siis yksityistä rahoitus yhtä kaikki.

Taiteilijat pitävät usein kapitalismia huonona asiana, mutta samaan aikaan voidaan todeta että ilman sitä Suomessa ei olisi nykyistä taiteen rahoitusjärjestelmää. Ennen apurahajärjestelmän luomista Suomessa oli varakkaita yksityishenkilöitä eli mesenaatteja jotka tukivat taiteilijoita ja taidelaitosten syntymistä ja kehittymistä kansallisesti arvostetuiksi taideinstituutioiksi. Näiden mesenaattien myötä syntyi myös monet taiteilijoiden ihannoimat säätiöt kuten Koneen säätiö, jonka myöntämää apurahaa pidetään taiteiljan lottovoittona. Lottovoittona joka on siis yksityistä rahaa.

Kun julkista rahoitusta on leikattu mm. Kuvilta, kunnilta ja hyvinvointialueilta, on paine yksityisten apurahasäätiöitä ja -rahastoja kohtaan kasvanut. Hakijoita on entistä enemmän. Rahaa ei riitä kaikille eikä ole koskaan riittänytkään. Katseet siis kannattaa suunnata muihin rahoituslähteisiin.

Sponsoroinnista puhuin enemmän blogitekstissä: Kulttuurialan sponsorointi – alihyödynnetty rahoitus- ja yhteistoimintamalli. Sponsorointi on siis vastikkeellista taiteenrahoitusta yrityksiltä taidetoimijoille. Se ei kuitenkaan perinteisessä mielessä ole rahoitusinstrumentti vaan yrityksen näkökulmassa se on markkinointiviestinnän väline ja yrityksen tuloslaskelmassa se on markkinoinnin tai viestinnän kuluerä. Yrityksen yhtenä sponsoroinnin tavoitteena on boostata omaa brändiä ja imagoa yhteistyön avulla. Myös taidetoimija hyötyy yrityksen brändistä ja saa markkinointi- ja muita vastikkeita vastaan yritykseltä joko raha-, tuote tai palveluvastikkeita. Joskus kumppanuuden eri osapuolten toisilleen tarjoamat vastikkeet voivat olla myös työpanosta, asiantuntemusta, toimitilojen käyttöä tai näkyvyyttä tapahtumissa, pääsylippuja ja wip-kohtelua. Sponsorointi ei ole mainospaikan myyntiä eli logonäkyvyyttä vaan se on aitoa tarinallista yhteistoimintaa, jossa luodaan lisäarvoa kumppaneille ja näiden yhteisille kohderyhmille.

Sponsoroinnissa on siitä hyvä juttu taidetoimijan kannalta, että taidetoimija voi itse valikoida minkä yrityksen kanssa lähteä yhteistyöhön. Ennen yhteistyön aloittamista kumppanit voivat varmistua toistensa vastuullisuudesta ja toiminnan eettisyydestä.

Mites sitten se lahjoittaminen. Se ei sponsoroinnin sijaan ole vastikkeellista vaan vastikkeetonta. Lahjoittamiseen ei siis sisälly ns. vastapalvelusta muuta kuin hyvän tavan mukainen kiittäminen. Kun yksityishenkilö tai yritys lahjoittaa taidetoimijalle rahaa tai muuta varallisuutta ei taidetoimijan tarvitse antaa lahjoittajalle mitään määrämuotoista vastiketta. Mitä lahjoittaja sitten saa lahjoituksensa vastikeeksi? Lahjoittamisen motiiveja on tutkittu ja motiivit liittyvät usein tunteisiin, toimijuuteen ja yhteisöllisyyteen. Lahjoittaja saa mielihyvää siitä kun voi auttaa, vaikuttaa ja omalta osaltaan parantaa maailmaa. Lahjoittaja saa siis vastineeksi hyvän mielen tunteen tai toimijuuden roolin.

Suomessa rahankeräys lainsäädäntöön liittyy tiukat säädökset siitä mihin rahaa saa kerätä, kuinka paljon ja rahan käyttötarkoitus tulee rajata tarkoin. Lahjoitusten pyytäminen on luvanvaraista toisin kuin sponsorointi. Taidetoimija ei saa pyytää lahjoituksia ilman asianmukaista Poliisin myöntämää rahankeräyslupaa, joita on mm. rahankeräyslupa ja pienkeräyslupa. Näiden keräyslupien sääntöihin ja hakemiseen kannattaakin tutustua hyvissä ajoin ennakkoon ennen keräyksen aloittamista.

Lahjoittamisesta tulen puhumaan täällä blogissa varmasti enemmän myöhemmin, sillä käyn paraikaa Ammattimainen varainhankinta -koulutusta Rastor Instituutissa ja jaan teille mielelläni oppimaani.

Mutta summa summarum. Miksi yksityinen raha tuntuu monelle taidetoimijalle niin vieraalta ja jopa pelottavalta? Oma tulkintani on että yksityisen rahoituksen välineitä ei tunneta eikä niitä oikein osata hyödyntää. Tarvitaankin lisää tietoa, kokemusta ja rohkeutta uusiin kokeiluihin yksityisen rahoituksen varainhankintaan. Tarvitaan myös uusia tekijöitä, taiteen välittäjiä, jotka auttavat taidetoimijoita näissä kysymyksissä. Lisää varainhankinnan aiheista seuraavissa blogi- ja podijaksoissa. Kiitos kun olit mukana ja kuullaan taas ensi kerralla.

Taide ja raha – Rohkeita avauksia ja hiljaisen tiedon jakamista taiteen ansainta- ja rahoitusmalleista luovien alojen hyväksi. Taide ja raha blogia ja podia tuottaa taidemanageri Terese Kühl ja Terese’s Art Agency.

_{Jos haluat kuunnella blogin podi-muodossa klikkaa Spotifyihin.}