Miksi taide ei myy? – kehitysehdotuksia gallerioiden toiminnan kehittämiseksi

Miksi taide ei myy?: otsikoi Suomen Kuvalehti (39/2025). Gallerioissa vieraillaan ahkerasti, mutta teosmyynti sakkaa: kirjoittaa Frame julkaistuaan Taidegalleriatilaston 2024. No mikä siinä taidemyynnissä mättää? Kun maailma ja kansainvälinen taidemarkkina muuttuu tulee myös Suomen taidemarkkinan kehittyä.

Framen tilaama ja Futuarts Oyn toteuttama selvitys Suomalaisten taidemarkkinoiden ja taidesijoittamisen uudet mahdollisuudet luo yleiskatsauksen kuvataidealan gallerioiden toiminnan, taidemyynnin ja kansainvälisyyden nykytilaan ja tulevaisuuden kehityssuuntiin. Selvitys on laadittu asiantuntevasti laajaa lähdeaineistoa ja asiantuntijahaastatteluita hyödyntäen. Selvitys herätti minussa paljon ajatuksia ja kehitysideoita etenkin lukuihin 4. Suomen taidemarkkinat kansainvälisissä markkinasegmenteissä (s. 30-36) ja 5. Suomen taidemarkkinan kehittäminen (s. 40-41) liittyen. Esitän seuraavassa muutamia omia kehitysideoitani gallerioiden ja taidemarkkinoiden toiminnan kehittämiseksi.

Nykytaiteen keräilykulttuuri

Taidemarkkinoiden ytimessä on taidekauppa, jossa taiteen ostaja hankkii itselleen taideteoksen, joko esteettisiin, kulttuurisiin ja/tai taloudellisiin arvoihin pohjautuen. Suomen Kuvalehti kirjoittaa: ”Esimerkiksi Tanskassa on toimiva markkina noin 5 000- 50 000 euron teoksille, koska taide niin itsestään selväsi kuuluu keskiluokkaisiin tanskalaiskoteihin.” (lähde: Suomen Kuvalehti 39/2025) Tämän toivoisin yleistyvän myös Suomessa, jossa keräilykulttuuri painottuu nykytaiteen sijaan designiin. Hyvätuloisten taidesijoittamisen ohessa meidän kannattaisi keskittyä Suomessa nykytaiteen ns. matalankynnyksen keräilykulttuuriin ja ylipäätään taidekeräilyn houkuttelevuuden vahvistamiseen.

Vaikuttajamarkkinoinnilla taidekeräilijäesikuvia

Taidekeräilyä voi harrastaa muutenkin kuin taidesijoitus mielessä ja pienemmillä investoinneilla. Meiltä puuttuvat ihan tavalliset ja samaistuttavat taidekeräilijäesikuvat, joista lehdet ja some voisivat enemmän kirjoittaa. Yksi hyvä tapa saada heräteltyä nuorten ja muidenkin uusien keräilijäkuntien kiinnostus taidekeräilyä kohtaan on somen vaikuttajamarkkinoinnin hyödyntäminen. Kun somevaikuttajat kertovat kotinsa taideteoksista, niihin liittyvistä tarinoista ja omasta suhteesta taiteeseen tulee taiteen hankkimisesta helpommin lähestyttävämpää. Somevaikuttaminen on voimakkaasti kasvava ja tuloksellinen sponsoroinnin muoto, joka on taidealalla alihyödynnetty. Vaikuttajamarkkinointi on markkinointiviestinnän keino ja se on yrityksille tehokas tapa edistää tuotteidensa ja palveluittensa myyntiä tietyssä kohderyhmässä.

Taidekeräilyn oheistapahtumat

Uusille taidekeräilijöille voisi järjestää taidegallerioissa ja -tapahtumissa oheistoimintaa mm. keräilijäklubeja, keskustelutilaisuuksia ja Meet & Greet tapaamisia taiteilijoiden kanssa. Taiteen ostamisesta tulisi myös tehdä paljon helpompaa ja sujuvampaa. Taiteen myyntiin panostavilla gallerioilla tulisi olla toimiva taiteen myyntialusta, selkeät taiteen osto-ohjeet ja mahdollisuus taiteen osamaksuun esim. ulkopuolisen rahoitusyhtiön avulla. Kuitenkaan monella kaupallisella gallerialla ei ole omaa taiteen verkkokauppaa.

Taidegallerioiden ansaintalogiikat

Monien gallerioiden ansainta pohjautuu etupäässä taideteosten välitysmyyntiin, avustuksiin ja/tai taiteilijoilta perittäviin näyttelyvuokriin. Framen selvitys korostaa gallerioiden potentiaalia kehittyä palveluorganisaatioina, jotka voisivat luoda toimintaansa uusia ansaintamalleja mm. taidekonsultointia, tapahtumia, digitaaliset lainaamopalveluita, yrityksille suunnattuja taidevuokrauspalveluita ja tilaratkaisuita.(s. 41)

Taiteen oheistuotteet ja gift shopit

Moni vapaan kentän taidegalleria ja -tapahtuma pyörittää menestyksekkäästi myös gift shopia, jossa myydään taiteilijoiden näyttelyteoksiin perustuvia merchtuotteita, pieniä taideteoksia ja muita taiteen oheistuotteita. Tätä ansaintamallia kannattaisi kehittää eteenpäin, sillä arvokkaan teoksen ostamisen sijaan taiteenkeräilijän mukaan tarttuu helpommin edullisemman hintaluokan printti, muki, magneetti tai pieni originaaliteos. Taidelisensointi ja taidetuotteiden myynti on taiteen kasvava ansaintamalli, jonka useammat galleriat voisivat ottaa tuote- ja palveluvalikoimaansa.

Yrityspalvelut ja pitkäaikaiset sopimussuhteet

Galleriat voisivat verkostoitua myös paremmin yritysten kanssa ja tarjota näille monipuolisia virkistykseen, työhyvinvointiin, toimistosisustamiseen ja liike- ja henkilöstökunnan lahjoihin liittyviä palveluita. Taidegalleria tai -lainaamo voisi tarjota yksittäisten teosten taidevuokrauksen ja lainaamisen sijaan jatkuvia, useamman vuoden kestoisia sopimuksia, joissa galleria kuratoi ja toteuttaa yrityksen tiloihin esim. vuosittain vaihtuvia taidenäyttelyitä tai taidekokonaisuuksia. Näitä taideteoksia yrityksen henkilökunta tai yritys itse voisivat halutessaan lunastaa ostamalla ne osaksi kodin tai toimiston sisustusta.

Taidelainaamopalveluita voisi kehittää yritysmyynnin osalta niin, että kumppani- tai kanta-asiakasyritys sitoutuu hankkimaan vuosittain tietyllä summalla taidetta esim. liikelahjoiksi, palkinnoiksi ja henkilökunnan merkkipäivä- ja eläköitymislahjoiksi. Sopimukset olisivat pitkäaikaisia ja takaisivat siten gallerioille ja taidelainaamoille ns. passiivista kassavirtaa.

Taidegallerioiden pääsymaksu ja galleriakortti

Suomessa taidegalleriat ovat tyypillisesti olleet kävijöilleen pääsymaksuttomia. Kuitenkin taiteen näyttäminen yleisölle on taiteen ytimessä ja se tulisi osata monetisoida paremmin. Tästä hyötyisivät sekä taidenäyttelyn järjestäjä että taiteilija. Yksi ratkaisu tähän on taidenäyttelyiden ja -tapahtumien pääsymaksullisuus. Taidegalleriassa järjestettävän taidenäyttelyn pääsymaksua voidaan verrata taidemuseonäyttelyn, rokkikeikan, leffaelämyksen tai kirjan maksullisuuteen. Pääsylipputuloilla taidegalleria ja -tapahtuma voisi rahoittaa omaa toimintaansa ja maksaa taiteilijalle näyttelykovauksen ja palkkion taiteellisesta työstä.

Museokortti -järjestelmässä mukana olevat taidemuseot ja muut näyttelynjärjestäjät saavat osan museokorttien myyntituotoista kävijämäärien perusteella. Museokortti on varmasti lisännyt osaltaan kulttuurin kuluttamista ja saavutettavuutta Suomessa. Voisiko museokortit ottaa käyttöön laajemmin myös taidegallerioissa ja -tapahtumissa? Vai tulisiko luoda uusi valtakunnallinen galleriakortti, jonka kuluttajat voisivat ostaa helposti verkossa omilla työnantajien tarjoamilla kulttuurieduilla? Galleriakortti kävisi kaikissa järjestelmään liittyvissä gallerioissa valtakunnallisesti. Näin opettaisimme kuluttajille, että kuvataiteen katsomisesta tulisi maksaa siinä missä musiikin kuuntelusta, leffan katsomisesta ja kirjan lukemisesta.

Kehitystyötä ja palveluiden pilotointia

Se että saisimme luotua Suomen taidemarkkinoille kasvua ja kehitystä, edellyttää rohkeaa ja pitkäjänteistä kehitystyötä ja palveluiden käytännön pilotointia. Hyvä idea uudelle ansaintamallille ei riitä vaan sitä pitää lähteä testaamaan käytännössä mielellään matalalla kynnyksellä. Haastankin taidegalleriat mukaan keskusteluun ja taidemarkkinoiden kehittämiseen – yhteistyössä.

Ideoita gallerioiden ansaintamallien kehittämiseen ja taidemyynnin edistämiseen heräsi minulla enemmänkin, mutta niistä lisää seuraavissa blogiteksteissä.

Tyynelässä 12.10.2025
Terese Kühl

Kirjoittaja on taiteen välittäjyyteen erikoistunut taidemanageri yrityksessään Terese’s Art Agency.

Lähteet:

Kuvataiteen tilastot 2024: Ennätykselliset kävijämäärät eivät näkyneet nykytaiteen myynnissä – Frame Contemporary Art Finland

Suomalainen taide on halpaa, mutta se ei silti käy kaupaksi – Suomenkuvalehti.fi

Suomalaisten taidemarkkinoiden ja taidesijoittamisen uudet mahdollisuudet


Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *